Uponorin liiketoimintaryhmän johtaja Ilari Aho
Koko ura etukenossa
Ilari Aho on Uponorin Euroopan alueen sisäilmastoliiketoimintaryhmän johtaja ja Suomen Green Building Councilin tuore puheenjohtaja.
Aho iloitsee oman yrityksen uusiutuvan energian tuotteiden suosiosta, mutta energiatehokkuutta edistävien normien valmistelu harmittaa: pienin yksittäisin askelin eteneminen on strategisesti väärin.
Ilari Aho halusi arkeologiksi, muttei halunnut muuttaa Turkuun opiskelemaan, joten hänestä tuli teekkari Otaniemeen.
– Opiskeluvalinnoista oli PTS niin kaukana kuin voi olla. Lvi-tekniikan valinnallekin oli raadollinen syy. Olin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kurkkuani myöten täynnä korkeamman asteen matematiikkaa, ja lvi-tekniikassa sitä ei ollut. Matikan puute on kyllä kaduttanut nyt myöhemmin.
Opiskelujen sattumanvaraisuudesta huolimatta ura on ollut linjakas.
– Kesken opintojen menin töihin VTT:lle, ja niinä vuosina tutustuin hommiin, joissa olen siitä asti ollut: energiatekniikkaa, rakennusten energiankulutusta, ympäristöasioita. VTT, jonka kautta merkittävä osa talotekniikan asiantuntijoista on kulkenut, on perusosaamisen kannalta korvaamaton juttu. Opin siellä talotekniikasta paljon enemmän kuin opiskeluaikoina.
– Olen saanut olla mukana kaikenlaisissa mielenkiintoisissa jutuissa. 1990-luvun taitteessa tehtiin lamasta huolimatta monia asioita ensimmäistä kertaa. Alkoi rakentamisen ympäristöasioiden kehittäminen, ja rakennusten energiateknisen toiminnan mallinnus ja simulointi otti ensimmäisiä vakavia askeleitaan. Uusiutuvaan energiaan alettiin suhtautua vakavammin, ja lämpöpumppuihin puhallettiin uutta henkeä kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tekesin tutkimusohjelmien kautta.
Vuonna 1998 Ilari Aho siirtyi Motivaan.
– Ensimmäisenä työnä oli pienrakentamisen energiatehokkuus. Sain myös olla mukana, kun Motivan Heikki Härkösen aloitteesta käynnistettiin Suomen Lämpöpumppuyhdistys SulPu; silloin lämpöpumppuja asennettiin alle prosenttiin uusista pientaloista, nyt osuus on jo yli 30 prosenttia.
Aho oli myös järjestämässä matalaenergiaisten pientalojen Motivoittaja-kilpailua.
– Meillä oli silloin vakaa usko, että pientalojen avaimet käteen -toimitukset yleistyisivät nopeasti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kilpailun tuloksena oli hyviä talokonsepteja, mutta ei liiketoimintamallit eivät kehittyneet samaa tahtia. Nyt liiketoimintamalleja on, joten Motivoittajan tekniset konseptit voisi jalostettuina versioina kaivaa naftaliinista. Kisa järjestettiin kymmenen vuotta aiemmin kuin maailma oli siihen valmis.
Luulisi ahdistavan, kun tietää esittelevänsä välttämättömiä uudistuksia, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu.
– On helppo puhua näin jälkeenpäin, mutta kyllä silloin oli mustia hetkiä monessa kohtaa. Me tiesimme kuitenkin, että syynä on markkinan hidas muuttuminen. Rakennusalalla on asioille 15 – 20 vuoden kypsyttelyaika.
Viherrystä on
Seuraava työpaikka löytyi Uponorilta vuonna 2006, aluksi liiketoiminnan kehittämistä, sitten segmentointiprojektia ja strategista markkinointia. Syksyllä 2008 Ilari Ahosta tuli Uponorin Euroopan alueen sisäilmastoliiketoimintaryhmän johtaja.
– Merkittävin markkinamme on nyt saksankielisessä Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. Hyvin kehittyviä markkinoita ovat myös Englanti, Espanja, Italia ja Itä-Eurooppa, tosin eurokriisi tietysti laittaa kapuloita rattaisiin. Liiketoiminnan perusmalli on kaikkialla sama, mutta palvelut ja tuotteet mukautetaan paikallisiin normeihin ja käytäntöihin.
– Vanhasta viherpiipertäjänäkökulmastani iloa tuottavat Keski-Euroopan vapaaviilennetyt toimistotalot, joita olemme tehneet jo satoja. Niissä viilennys järjestetään yhdistämällä suuret säteilyviilennyspinnat ilmaisiin viilennysenergian lähteisiin, kuten porakaivoihin tai vastaaviin. Suomessa tällaisia kohteita ei suuressa mitassa vielä ole, sillä muuten oikein hyvä sisäilmastoluokituksemme aiemmin hieman rankaisi järjestelmiä, joiden ominaisuuksiin kuuluu lämpötilaliukuma päivän aikana. Toinen syy on, että Suomi on keskusilmastointikeskeinen maa, jossa kaikkia ratkaisuja pyritään tekemään ilmanjaon kautta.
Kestävän kehityksen kannalta Ahoa ilahduttavat myös Uponorin innovaatiot lattialämmitysjärjestelmän säätöön.
– Meidän säätöjärjestelmämme ovat maailman kärjessä ihan puolueettoman insinöörikansankin mielestä. Hyviin asioihin kuuluu myös maalämmityksen ja -viilennyksen yleistyminen erityisesti Ruotsissa ja muuallakin Pohjoismaissa sekä Uponorilla tehty hiljainen työ omien tuotantoprosessien ympäristötehokkuuden parantamiseksi.
Harmin aiheisiin kuuluu EU:n 2020-tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävät monet peräkkäiset energiatehokkuuden kiristämisvaatimukset.
– Energiatehokkuusmääräysten kiristäminen on sinänsä erittäin hyvä asia. Minun mielestäni määräysten kiristämisen pitäisi kuitenkin tapahtua parilla suurella ja kunnianhimoisella askeleella, ei pienin ja usein toistuvin askelin. Maailman huippu energiatehokkuusosaamisessa ja kilpailukyvyssä saavutettaisiin paremmin siten, että tehtäisiin kaksi suurta ja kunnianhimoista porrasmuutosta määräyksissä riittävän pitkin välein. Tällöin alalle jäisi aikaa kehittää ja valmistautua pitkäjänteisesti, ja ne jotka todella haluavat pärjätä joutuisivat todella panostamaan oman osaamispohjansa ja tuotteittensa parantamiseen.
Kaikki alan toimijat eivät kuitenkaan ole yhtä innokkaina astumaan uuteen maailmaan.
– On hassua, kuinka me yrityselämässä toisaalta huudamme rakennemuutosten perään työmarkkina- ja elinkeinorakenteiden osalta, mutta oman liiketoimintamme suhteen toiminta on useimmiten käsijarrun käyttöä muutosten edessä. Minä en halua olla mukana jarrutuspuuhassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki, mitä nyt tapahtuu energiassa, laadussa, ympäristössä ja asiakaslähtöisyydessä, on mammuttimaisen suuri mahdollisuus sekä rakentamiselle yleensä että talotekniikalle erityisesti.
– Uskon vakaasti mahdollisuuksiin muuttua. Alasta tulee huomattavasti houkuttelevampi työpaikka nuorille kuin nykyään, ja alasta tulee yhteiskunnassa huomattavasti arvostetumpaa kuin nykyään. Mutta muutos pitää tehdä itse. Viranomaisen laatimalla tiekartalla ala ei kehity mihinkään.
Aho pääsee vaikuttamaan kiinteistö- ja rakennusalan omaehtoiseen muutokseen Suomen Green Building Councilin vastavalittuna puheenjohtajana.
– FIGBC on alusta, jolla vaihdetaan tietoa ja parhaita käytäntöjä; mukanaolevat tietävät, että vihreiden asioiden hoidosta kilpailukyky paranee.
Uponoria ja Ilari Ahoa kuunnellaan myös ECTP:ssä eli European Construction Technology Platformissa, joka on eurooppalaisen kiinteistö- ja rakennusalan yhteinen työväline. ECTP:ssä luodaan tutkimus- ja innovaatiostrategioita vastaamaan rakennus- ja kiinteistöalan pitkän aikavälin haasteisiin.
Järjestössä on 223 yhteisöjäsentä, jotka edustavat rakentamista, suunnittelua, laitevalmistusta, tutkimusta, rahoitusta sekä kiinteistöjen omistajia ja käyttäjiä. Ruotsalaisjäseniä on 11, norjalaisia kolme, espanjalaisia 44 ja saksalaisia 16. Suomalaisia on kaksi: Uponor ja VTT.
Kadotettu osaaminen
Energiatehokkaiden, terveellisten ja käyttäjien tarpeiden mukaan muuttuvien rakennusten tekoa hankaloittavat Ilari Ahon mukaan rakennus- ja kiinteistöalan kollektiivisen osaamisen vajeet sekä rakentamisen liiketoiminnan arvoketjun katkonaisuus. Aho asettaa tavoitteeksi Performance contracting -mallin.
– Siinä ei pilkota urakkaa tavarantoimituksiksi, vaan kilpailutetaan kokonaisuuksia suorituskykyvaatimuksia vastaan. Silloin hinta on vain yksi osa. Tarjoajat tuottavat halutun palvelutason mitattavasti ja todennettavasti tai maksavat sakkoa. Tämä on tietysti helpompi sanoa kuin toteuttaa. Mutta olen ollut koko urani etukenossa tekemisissä epäkypsien asioiden kanssa. Sen kokemuksen perusteella tämäkin toteutuu jossain vaiheessa.
Aho sanoo jo näkevänsä Euroopassa tendessin, jossa talotekniikan järjestelmätoimittajat ottavat suuremman vastuun kokonaisuuden laadusta.
– Suomessa on ollut elinkaarihankkeiden pilotteja. Minulla on sellainen tutina, että elinkaariajatus on jäänyt tilaajan ja päätoteuttajan väliselle tasolle. Palvelutason lupaus pitäisi purkaa palasiksi, ulottumaan kaikkiin hankkeen osapuoliin.
Ei elinkaarikaan mikään uusi asia ole.
– Näitä malleja hahmoteltiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Myös rakennusten ympäristöluokittelua ja elinkaarianalyysiä kehitettiin Suomessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Silloin Suomessa oltiin tutkimuksellisesti ympäristöasioissa etunenässä. Kun asioita ei otettu alan käyttöön, etumatka osittain katosi. Tämä ei toki ole tutkijoiden syytä, vaan meidän alalla toimivien yhteinen epäonnistuminen.
– Professori Olli Seppänen hankki Suomelle johtavan aseman sisäilmastotutkimuksessa 1980-luvulla. Tämäkin asema on nykyisin menetetty, mikä on valtavan suuri sääli.
Aho toteaa, että Suomessa varmasti on korkeatasoista talotekniikan tutkimusta, mutta se pysyy hyvin piilossa. Uponor on käyttänyt tuotekehityksensä tukena mm. tanskalaisia, italialaisia ja saksalaisia tutkimuslaitoksia.
Hän uskoo kuitenkin vakaasti, että kotimaisen tutkimuksen taso on nostettavissa.
– Sisäilmastotutkimuksen asema on varmasti rakennettavissa takaisin. Myös tietomalliosaamisessa on suuria mahdollisuuksia, siihen Suomella on annettavana käytännön koemarkkina. Suomalaisen teollisuuden ja yhteiskunnan näkökulmasta veden käyttöön ja laatuun sekä jätevesien paikalliseen käsittelyyn liittyvässä osaamisessa on valtava tutkimuksellinen ja liiketoiminnallinen mahdollisuus. Vesi-instituutti tekee tällä alueella hyvää työtä, mutta muut tutkimuslaitokset ja yliopistot tuntuvat tämän jotenkin unohtaneen, Aho ihmettelee.
– Suomessa on valtavan lahjakkaita ja osaavia tutkijoita. Tutkimusmaailmassa on – ja oli jo omina tutkija-aikoinani – kuitenkin sellainen institutionaalinen helmasynti, että monia asioita lähestytään miettimällä miten muualla kehitetyt ajatukset soveltuvat Suomeen, vaikka pitäisi kysyä, miten uudet suomalaiset ajatukset soveltuvat maailmanmarkkinoille.
Teksti ja kuva:
Jaana Ahti-Virtanen
Koko ura etukenossa
Ilari Aho on Uponorin Euroopan alueen sisäilmastoliiketoimintaryhmän johtaja ja Suomen Green Building Councilin tuore puheenjohtaja.
Aho iloitsee oman yrityksen uusiutuvan energian tuotteiden suosiosta, mutta energiatehokkuutta edistävien normien valmistelu harmittaa: pienin yksittäisin askelin eteneminen on strategisesti väärin.
Ilari Aho halusi arkeologiksi, muttei halunnut muuttaa Turkuun opiskelemaan, joten hänestä tuli teekkari Otaniemeen.– Opiskeluvalinnoista oli PTS niin kaukana kuin voi olla. Lvi-tekniikan valinnallekin oli raadollinen syy. Olin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kurkkuani myöten täynnä korkeamman asteen matematiikkaa, ja lvi-tekniikassa sitä ei ollut. Matikan puute on kyllä kaduttanut nyt myöhemmin.
Opiskelujen sattumanvaraisuudesta huolimatta ura on ollut linjakas.
– Kesken opintojen menin töihin VTT:lle, ja niinä vuosina tutustuin hommiin, joissa olen siitä asti ollut: energiatekniikkaa, rakennusten energiankulutusta, ympäristöasioita. VTT, jonka kautta merkittävä osa talotekniikan asiantuntijoista on kulkenut, on perusosaamisen kannalta korvaamaton juttu. Opin siellä talotekniikasta paljon enemmän kuin opiskeluaikoina.
– Olen saanut olla mukana kaikenlaisissa mielenkiintoisissa jutuissa. 1990-luvun taitteessa tehtiin lamasta huolimatta monia asioita ensimmäistä kertaa. Alkoi rakentamisen ympäristöasioiden kehittäminen, ja rakennusten energiateknisen toiminnan mallinnus ja simulointi otti ensimmäisiä vakavia askeleitaan. Uusiutuvaan energiaan alettiin suhtautua vakavammin, ja lämpöpumppuihin puhallettiin uutta henkeä kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tekesin tutkimusohjelmien kautta.
Vuonna 1998 Ilari Aho siirtyi Motivaan.
– Ensimmäisenä työnä oli pienrakentamisen energiatehokkuus. Sain myös olla mukana, kun Motivan Heikki Härkösen aloitteesta käynnistettiin Suomen Lämpöpumppuyhdistys SulPu; silloin lämpöpumppuja asennettiin alle prosenttiin uusista pientaloista, nyt osuus on jo yli 30 prosenttia.
Aho oli myös järjestämässä matalaenergiaisten pientalojen Motivoittaja-kilpailua.
– Meillä oli silloin vakaa usko, että pientalojen avaimet käteen -toimitukset yleistyisivät nopeasti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kilpailun tuloksena oli hyviä talokonsepteja, mutta ei liiketoimintamallit eivät kehittyneet samaa tahtia. Nyt liiketoimintamalleja on, joten Motivoittajan tekniset konseptit voisi jalostettuina versioina kaivaa naftaliinista. Kisa järjestettiin kymmenen vuotta aiemmin kuin maailma oli siihen valmis.
Luulisi ahdistavan, kun tietää esittelevänsä välttämättömiä uudistuksia, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu.
– On helppo puhua näin jälkeenpäin, mutta kyllä silloin oli mustia hetkiä monessa kohtaa. Me tiesimme kuitenkin, että syynä on markkinan hidas muuttuminen. Rakennusalalla on asioille 15 – 20 vuoden kypsyttelyaika.
Viherrystä on
Seuraava työpaikka löytyi Uponorilta vuonna 2006, aluksi liiketoiminnan kehittämistä, sitten segmentointiprojektia ja strategista markkinointia. Syksyllä 2008 Ilari Ahosta tuli Uponorin Euroopan alueen sisäilmastoliiketoimintaryhmän johtaja.
– Merkittävin markkinamme on nyt saksankielisessä Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. Hyvin kehittyviä markkinoita ovat myös Englanti, Espanja, Italia ja Itä-Eurooppa, tosin eurokriisi tietysti laittaa kapuloita rattaisiin. Liiketoiminnan perusmalli on kaikkialla sama, mutta palvelut ja tuotteet mukautetaan paikallisiin normeihin ja käytäntöihin.
– Vanhasta viherpiipertäjänäkökulmastani iloa tuottavat Keski-Euroopan vapaaviilennetyt toimistotalot, joita olemme tehneet jo satoja. Niissä viilennys järjestetään yhdistämällä suuret säteilyviilennyspinnat ilmaisiin viilennysenergian lähteisiin, kuten porakaivoihin tai vastaaviin. Suomessa tällaisia kohteita ei suuressa mitassa vielä ole, sillä muuten oikein hyvä sisäilmastoluokituksemme aiemmin hieman rankaisi järjestelmiä, joiden ominaisuuksiin kuuluu lämpötilaliukuma päivän aikana. Toinen syy on, että Suomi on keskusilmastointikeskeinen maa, jossa kaikkia ratkaisuja pyritään tekemään ilmanjaon kautta.
Kestävän kehityksen kannalta Ahoa ilahduttavat myös Uponorin innovaatiot lattialämmitysjärjestelmän säätöön.
– Meidän säätöjärjestelmämme ovat maailman kärjessä ihan puolueettoman insinöörikansankin mielestä. Hyviin asioihin kuuluu myös maalämmityksen ja -viilennyksen yleistyminen erityisesti Ruotsissa ja muuallakin Pohjoismaissa sekä Uponorilla tehty hiljainen työ omien tuotantoprosessien ympäristötehokkuuden parantamiseksi.
Harmin aiheisiin kuuluu EU:n 2020-tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävät monet peräkkäiset energiatehokkuuden kiristämisvaatimukset.
– Energiatehokkuusmääräysten kiristäminen on sinänsä erittäin hyvä asia. Minun mielestäni määräysten kiristämisen pitäisi kuitenkin tapahtua parilla suurella ja kunnianhimoisella askeleella, ei pienin ja usein toistuvin askelin. Maailman huippu energiatehokkuusosaamisessa ja kilpailukyvyssä saavutettaisiin paremmin siten, että tehtäisiin kaksi suurta ja kunnianhimoista porrasmuutosta määräyksissä riittävän pitkin välein. Tällöin alalle jäisi aikaa kehittää ja valmistautua pitkäjänteisesti, ja ne jotka todella haluavat pärjätä joutuisivat todella panostamaan oman osaamispohjansa ja tuotteittensa parantamiseen.
Kaikki alan toimijat eivät kuitenkaan ole yhtä innokkaina astumaan uuteen maailmaan.
– On hassua, kuinka me yrityselämässä toisaalta huudamme rakennemuutosten perään työmarkkina- ja elinkeinorakenteiden osalta, mutta oman liiketoimintamme suhteen toiminta on useimmiten käsijarrun käyttöä muutosten edessä. Minä en halua olla mukana jarrutuspuuhassa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki, mitä nyt tapahtuu energiassa, laadussa, ympäristössä ja asiakaslähtöisyydessä, on mammuttimaisen suuri mahdollisuus sekä rakentamiselle yleensä että talotekniikalle erityisesti.
– Uskon vakaasti mahdollisuuksiin muuttua. Alasta tulee huomattavasti houkuttelevampi työpaikka nuorille kuin nykyään, ja alasta tulee yhteiskunnassa huomattavasti arvostetumpaa kuin nykyään. Mutta muutos pitää tehdä itse. Viranomaisen laatimalla tiekartalla ala ei kehity mihinkään.
Aho pääsee vaikuttamaan kiinteistö- ja rakennusalan omaehtoiseen muutokseen Suomen Green Building Councilin vastavalittuna puheenjohtajana.
– FIGBC on alusta, jolla vaihdetaan tietoa ja parhaita käytäntöjä; mukanaolevat tietävät, että vihreiden asioiden hoidosta kilpailukyky paranee.
Uponoria ja Ilari Ahoa kuunnellaan myös ECTP:ssä eli European Construction Technology Platformissa, joka on eurooppalaisen kiinteistö- ja rakennusalan yhteinen työväline. ECTP:ssä luodaan tutkimus- ja innovaatiostrategioita vastaamaan rakennus- ja kiinteistöalan pitkän aikavälin haasteisiin.
Järjestössä on 223 yhteisöjäsentä, jotka edustavat rakentamista, suunnittelua, laitevalmistusta, tutkimusta, rahoitusta sekä kiinteistöjen omistajia ja käyttäjiä. Ruotsalaisjäseniä on 11, norjalaisia kolme, espanjalaisia 44 ja saksalaisia 16. Suomalaisia on kaksi: Uponor ja VTT.
Kadotettu osaaminen
Energiatehokkaiden, terveellisten ja käyttäjien tarpeiden mukaan muuttuvien rakennusten tekoa hankaloittavat Ilari Ahon mukaan rakennus- ja kiinteistöalan kollektiivisen osaamisen vajeet sekä rakentamisen liiketoiminnan arvoketjun katkonaisuus. Aho asettaa tavoitteeksi Performance contracting -mallin.
– Siinä ei pilkota urakkaa tavarantoimituksiksi, vaan kilpailutetaan kokonaisuuksia suorituskykyvaatimuksia vastaan. Silloin hinta on vain yksi osa. Tarjoajat tuottavat halutun palvelutason mitattavasti ja todennettavasti tai maksavat sakkoa. Tämä on tietysti helpompi sanoa kuin toteuttaa. Mutta olen ollut koko urani etukenossa tekemisissä epäkypsien asioiden kanssa. Sen kokemuksen perusteella tämäkin toteutuu jossain vaiheessa.
Aho sanoo jo näkevänsä Euroopassa tendessin, jossa talotekniikan järjestelmätoimittajat ottavat suuremman vastuun kokonaisuuden laadusta.
– Suomessa on ollut elinkaarihankkeiden pilotteja. Minulla on sellainen tutina, että elinkaariajatus on jäänyt tilaajan ja päätoteuttajan väliselle tasolle. Palvelutason lupaus pitäisi purkaa palasiksi, ulottumaan kaikkiin hankkeen osapuoliin.
Ei elinkaarikaan mikään uusi asia ole.
– Näitä malleja hahmoteltiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Myös rakennusten ympäristöluokittelua ja elinkaarianalyysiä kehitettiin Suomessa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Silloin Suomessa oltiin tutkimuksellisesti ympäristöasioissa etunenässä. Kun asioita ei otettu alan käyttöön, etumatka osittain katosi. Tämä ei toki ole tutkijoiden syytä, vaan meidän alalla toimivien yhteinen epäonnistuminen.
– Professori Olli Seppänen hankki Suomelle johtavan aseman sisäilmastotutkimuksessa 1980-luvulla. Tämäkin asema on nykyisin menetetty, mikä on valtavan suuri sääli.
Aho toteaa, että Suomessa varmasti on korkeatasoista talotekniikan tutkimusta, mutta se pysyy hyvin piilossa. Uponor on käyttänyt tuotekehityksensä tukena mm. tanskalaisia, italialaisia ja saksalaisia tutkimuslaitoksia.
Hän uskoo kuitenkin vakaasti, että kotimaisen tutkimuksen taso on nostettavissa.
– Sisäilmastotutkimuksen asema on varmasti rakennettavissa takaisin. Myös tietomalliosaamisessa on suuria mahdollisuuksia, siihen Suomella on annettavana käytännön koemarkkina. Suomalaisen teollisuuden ja yhteiskunnan näkökulmasta veden käyttöön ja laatuun sekä jätevesien paikalliseen käsittelyyn liittyvässä osaamisessa on valtava tutkimuksellinen ja liiketoiminnallinen mahdollisuus. Vesi-instituutti tekee tällä alueella hyvää työtä, mutta muut tutkimuslaitokset ja yliopistot tuntuvat tämän jotenkin unohtaneen, Aho ihmettelee.
– Suomessa on valtavan lahjakkaita ja osaavia tutkijoita. Tutkimusmaailmassa on – ja oli jo omina tutkija-aikoinani – kuitenkin sellainen institutionaalinen helmasynti, että monia asioita lähestytään miettimällä miten muualla kehitetyt ajatukset soveltuvat Suomeen, vaikka pitäisi kysyä, miten uudet suomalaiset ajatukset soveltuvat maailmanmarkkinoille.
Teksti ja kuva:
Jaana Ahti-Virtanen
