Työn suola: aina väärässä
Kai Hennolla oli parinkymmenen vuoden kokemus rakennuttajan tehtävistä ennen siirtymistään yrittäjäksi ja konsultiksi. Muutos oli suuri: rakennuttaja oli aina oikeassa, konsultti on aina väärässä.
– Ei kahta samanlaista päivää, kuvailee Hento tyytyväisenä nykyisiä tehtäviään.
Kai Hento valmistui lvi-insinööriksi Helsingin teknisestä opistosta vuonna 1984. Talotekniikan asennustehtävät oli tullut tutuksi jo 13-vuotiaana kesätöissä, mutta pääaineen valinta perustui lopulta lähinnä houkutteleviin huhuihin.
– Istuen insinööriksi, sanottiin lvi:stä. Se oli kai Tekun helpoin vaihtoehto, Hento muistelee hymyilleen.
Kouluaikana saatu työkokemus vakuutti Hennon, että hänen juttunsa on toteutus, ei suunnittelu.
Hän pääsi heti valmistuttuaan Tikkurila Oy:n tehdaspalveluun vastaavaksi huolehtimaan yrityksen kiinteistöjen rakentamisesta ja kunnossapidosta.
– Itse sai tehdä, ja itse piti korjata. Työ oli hyvin itsenäistä ja siinä oli vähän kaikkea: rakennuttamista, asentamista ja valvontaa.
Vuonna 1988 Hento siirtyi Kansallis-Osake-Pankin palvelukseen. Maksajan nimi vaihtui palkkakuitissa tiuhaan.
– KOP, STS, SYP. Kaikki yhdistymiset on läheltä nähty ja koettu. Pankin tehtävissä rakennutin ja vastasin kiinteistöjen ylläpidosta koko Suomen alueella vuoteen 2000 asti.
– Siihen asti oltiin aina oikeassa, sitten alkoi konsultin ura, Kai Hento virnistää.
Suomen Talokeskuksen konsulttina vierähti pari vuotta, ja vuonna 2003 Hennosta tuli osakas kolmen miehen Insinööritoimisto Linerassa.
Kiitokset harvassa
Hennon cv:ssä on pitkä lista konttori- ja liikerakentamista lähinnä rakennuttajan etuja valvomassa. – Kämppi ja Jumbon ensimmäinen vaihe, Pekurin kortteli Oulussa, Iso Omena, Sello ja Ideaparkki. 2000-luku on mennyt isoissa kauppakeskuksissa.
Nyt Kai Hento valvoo Stockmannin laajennustöitä.
– Olen ihan pohjalla, 50 metriä Mannerheimintien alapuolella. Kun lama loppuu, alkaa mullekin nousu, Hento naurattaa.
Stocmannin ylös- ja alaspäin laajennuksen sekä peruskorjauksen on tarkoitus valmistua ensi vuonna. Urakka on vaativa: ollaan Helsingin ydinkeskustassa, suojellussa rakennuksessa, ahtaalla tontilla ja kauppaa halutaan pitää auki koko remontin ajan. Pääurakoitsija vaihtui Swecosta SRV:ksi kesken matkan.
– Stockmannin remontointi on hektistä ja vaikeaa. Ei ole kahta samanlaista päivää. Aamulla kun lähtee, tietää, että joku menee pieleen, mutta ei vielä tiedä, mikä. Ja joskus saa jotain aikaankin.
Ja kun ongelmia ilmenee, konsultti vastaa.
– Selvää on, kuka on syyllinen. Pankissa olin aina oikeassa, nyt aina väärässä. Se on tämän työn suola. Pieni susi paras susi. Moni ei ole enää loppupeleissä mukana, se kuuluu tähän valvontahommaan. Täytyy toivoa, että pysyy terveenä.
– Konsultti on vapaata riistaa, sen voi ampua, jos on vielä jaloillaan, sanoo konsultti tyynesti.
– Ei ole paljon kiitosta tullut. Se on jo kiitos, jos ei haukuta, Hento toteaa ja ottaa kiitoksena senkin, että töitä riittää.
Kiire pilaa hyvän työn
Rakentamisen laatuongelmien syytä etsittäessä kaikki osapuolet korostavat kiireen tuhoavaa vaikutusta. Ei ehditä suunnitella, toteuttaa eikä valvoa kunnolla.
– Lähtökohta on pielessä, jos tehdään huonoa suunnittelua kiireessä. Loppupäätös jää usein työmaalle, ja siellä ratkaisut tehdään usein nopeimman ja halvimman mukaan, sanoo Kai Hento ja tunnustaa, että itsekin rakennuttajan asialla ollessaan vingutti suunnitteluhintoja.
– On ymmärrettävä, että hankesuunnittelu on tietyn mittainen, sitten alkaa tekeminen. Joskus nykyään suunnittelu ei valmistu koskaan, silloin kokonaisuus ei ole mietittynä.
Hento sanoo, että nykyinen rakentamisen aikataulu ei vastaa elämän realiteetteja.
– Varsinainen tekeminen ei ole kauheasti muuttunut, tekniikassa ei ole hirveästi tapahtunut mullistuksia, betoni kuivuu edelleen tietyn ajan.
– Olen kritisoinut sitä, että kiinteistömiehet kuten lakimiehet ja ekonomit rupesivat tekemään epärealistisia aikatauluja. Kun työt kuitenkin valmistuivat, tuli harha, että aikataulutus toimii, mutta ei se oikeasti toimi. Tekniikan miehen mielestä ei joskus ole lainkaan valmista, kun rakennus otetaan käyttöön. Talotekniikka on työmaalla viimeisenä viuhtomassa, sehän se syyn saa rakennuksen kunnosta.
Rakentamisen prosesseissa on Hennon mukaan tapahtunut edistystäkin.
– Valvonnassa ja vastaanotossa on ollut huomattavaa kehitystä. Rakennuksen koekäyttöön on tullut kehittyneitä tietokonepohjaisia työkaluja. Vanhat viiden minuutin toimintakokeet ovat historiaa, nyt puhutaan päivistä.
Lvisa-fakiirit
Koko talotekniikan ja sähkön suunnittelu yhdessä yhdeksi 3D-kuvaksi ei saa konsultin kannatusta edes näin tietomallinnuksen esiinmarssin aikana.
– Lvisa on liian pitkä kirjainyhdistelmä, sellaisia fakiireja ei olekaan. En lähtisi niitä väkisin ymppäämään, pitäisin lv:n, i:n, s:n ja a:n erillään. Lv ja sähkö pystyvät jo keskustelemaan, mutta springlaus painelee omia latujaan, se täytyisi siihen saada mukaan.
– Ilmanvaihto on oma maailmansa. Savunpoisto on tullut määrääväksi monessa asiassa, siihen tarvitaan erikoisosaamista. Palokonsultteja onkin ruvettu kovasti käyttämään.
Koko talotekniikan kattavan yhden suunnitelman sijaan Hento peräänkuuluttaa vanhanaikaista suunnitelmien ristiintarkistusta.
– Se on äärettömän yksinkertaista, sitä tehtiin valopöydällä sata vuotta sitten ja saatiin hyviä suunnitelmia. Näin 3D-aikana ristiintarkistuksen pitäisi mennä suitsait.
