Projektikonsultti Pertti Tonteri Kontermo Oy
Kaikilla työmailla ei pärjää suomella
Pertti Tonterin mukaan talotekniikan työmailla on menossa suuri sosiaalinen muutos: työn tekijöillä, suunnittelijoilla ja valvojilla ei aina ole yhteistä kieltä. Kielikysymys vaikuttaa työn laatuun, mikä saa Tonterin kaipaamaan tehokkaita ja osaavia, perinteisten nokkamiesten johtamia asentajaryhmiä.
Pertti Tonteri valmistui mittaus- ja säätöteknikoksi Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta vuonna 1976.
– Haaveilin pienestä pitäen sähkoalasta enojen esimerkkien vaikutuksesta, enkä ole kovin kauaksi siitä ajautunut. Minun koulutuksellani on ollut helppo käsitellä sekä lvi- että sähköasioita, ja sähkötuntemus on lvi-puolella on ollut eduksi.
Tonteri työskenteli Honeywellilla suunnittelu- ja projektinhoitotöissä jo opiskeluaikoinaan, kun teknologia kehittyi jättiharppauksin.
– Silloin ajattelin, että pneumatiikka on automaatioprosesseissa tulevaisuuden ala. Ja viisi vuotta myöhemmin se oli historiaa, kun elektroniikkamullistus alkoi.
Honeywellilla vierähti 15 vuotta, sitten hieman vajaa kaksi vuotta Suomen Talokeskuksessa.
Vuoden 1986 lopussa Tonteri oli mukana perustamassa lvis- ja automaatiotekniikkaan erikoistunutta insinööritoimisto Kontermo Oy:tä.
Kontermossa Tonteri on suunnitellut, tehnyt energiataloudellisuuden selvityksiä, rakennuttanut ja valvonut eri kohteita. Viimeaikaisia työmaita ovat olleet mm. Nokian tutkimus- ja toimistorakennuksia pääkaupunkiseudulla, Helsingin yliopiston kampus-alue I:n kiinteistöjen saneeraus sekä Pauligin rakennuskohteet Vuosaaressa, kuten kauppakeskus Columbus ja uusi paahtimo.
Nyt työn alla on mm. Helsingin yliopiston Metsätalon saneeraus sekä samalla alueella oleva Svenska social- och kommunalhögskolanin uudisrakennus, jossa Tonteri on lvia-töiden valvojana.
– Vanhoissa saneerauskohteissa on toteutusvaiheessa enemmän haastetta, mutta myös uudiskohteet, joissa suunnittelu etenee rakentamisen mukana, ovat vaativia. Niissä talotekniikkakin tehdään tavoitehintaisina projektijohtourakoina tilojen käyttötarpeiden muutoksien vuoksi.
Tonteri sanoo pitävänsä projektinjohto- eli tavoitehintaurakasta. Se sopii hänen mielestään erityisen hyvin korjausrakentamiseen ja uudisrakentamiseenkin silloin, kun loppukäyttäjä ei tiedä projektin alkuvaiheessa, mitä haluaa. Näin on tehty tosi onnistuneita urakoita.
– Oikeastaan ei ole estettä tehdä kaikkea työtä projektinjohtomallilla. Kiinteähintaisia urakoita on järkevä tehdä silloin, kun kohteen suunnittelu on voitu viedä täysin loppuun ja suunnittelu on laadullisesti hyvin onnistunut.
Kieliongelmasta laatuongelma
Teknologian ja urakointimallien muutoksen lisäksi menossa on suuri sosiaalinen muutos työmailla. Pertti Tonterin mukaan nykyään on työmaita, joilla on vaikea pärjätä suomen kielellä.
– Joskus ei ole lainkaan yhteistä kieltä asentajien kanssa. Itänaapureiden kanssa ei pärjää edes englannilla. Etelänaapurien kanssa tulee arjessa ymmärretyksi, mutta ei talotekniikan maailmassa, kun alan erikoissanasto ei ole hallussa. Urakoitsijan työnjohto puhuu suomea, mutta he eivät ole yleensä työmaalla, Tonteri kuvailee muuttunutta tilannetta.
Puhetta tarvittaisiin, vaikka suunnitelmat ovat kuvina paperilla.
– Talotekniikan suunnittelu on mitoituksen osalta täsmällistä, mutta muuten toteutuksen osalta suuntaa-antavaa, eli työmaalla täytyy pystyä soveltamaan. Ihmetyttää, miten asennushenkilöstö töistään selviää. Eikä aina selviäkään.
Tonteri sanoo, että kieliongelmien vuoksi talotekniikan rakentamisen laatu kärsii, jos mentaliteettina on, että tehdään ensin ja korjataan sitten.
– Mutta aina ei valmista voi edes purattaa, vaikka kuinka mieli tekisi.
Talotekniikkaurakoinnin laadun takeena oleviin laatusuunnitelmiin Tonteri suhtautuu epäillen.
– Urakoitsijoiden omavalvonta on toimimatonta. Talotekniikan laatusuunnitelmat ovat usein näennäisiä, kun urakoitsijat luovuttavat rakennuttajalle laatujärjestelmän, jossa vain nimet vaihtuvat kohteiden vaihtuessa.
Eikä havaittujen virheiden korjaaminenkaan ole yksinkertaista, kun korjattavien kohtien ja puutteiden listoja tehdään suomeksi suomea taitamattomille.
– Joillakin työmailla kielitaitoinen sihteeri kääntää tekstit asentajille, jos työnjohto ei ole paikalla.
Kieliongelma on Tonterin mukaan jäänyt lähinnä työmaiden sisälle, eikä siihen ole vielä tiukasti puututtu, vaikka korjauskeinot olisivat olemassa.
– Olen antanut kieliongelmasta palautetta urakoitsijoille, mutta alihankintaketju voi olla pitkä, palaute ei ehkä mene perille.
– Pitäisi saada käännettyä rakennusohjeita asentajien ymmärtämille kielille. Lisäksi työntekijöille pitäisi järjestää kielikoulutusta ja kielitesti niin, että ainakin yksi ryhmästä hallitsee suomen suullisesti ja kirjallisesti, Tonteri sanoo.
Kieliongelman korjaaminen kannattaa, sillä ulkomaista työvoimaa on täällä jatkossakin.
– Taantuma hidastaa vierastyöläisten tuloa, mutta en tiedä, miten olisi paluuta entiseen. Tosiasia on, että rajan takaa tulevat tekevät työtä huomattavasti halvemmalla, Tonteri sanoo, mutta jatkaa heti, että ulkomaisen työvoiman lopullinen hinta nähdään vuosien saatossa.
– Nyt halpuus näkyy takuuaikana kömmähdyksinä, jotka ennen olisi nähty ja vältetty jo tekovaiheessa. Valvojalle nykyinen tilanne teettää aikaisempaa enemmän työtä, siinä on selvä ero entiseen, Tonteri sanoo.
Nokkamiehet kunniaan
Ulkomaisen työvoiman joukossa on Tonterin mukaan kelpo osaajiakin.
– Itäpuolelta tulee ammattimiehiä, mutta heidän osaamisensa sektori on usein kapea; putkiasentaja on eri mies kuin hitsari.
Pertti Tonteri sanoo, että suuri ero suomalaisten ja esimerkiksi venäläisten ammattilaisten välillä on työmaakulttuurissa. Meillä ammattilaisen odotetaan soveltavan tietotaitoaan tilanteen mukaan, naapurimaassa kaikenlainen soveltaminen on vierasta, työtä tehdään vain annettujen ohjeiden mukaan.
– Kulttuuriero näkyy, mutta lähentymistä varmasti tapahtuu. Seuraava ikäpolvi toimii jo huomattavasti paremmin, Pertti Tonteri uskoo.
Tonteri sanoo ihailevansa perinteisiä suomalaisia asennusryhmiä nokkamiehineen.
– Ne olivat synergisiä ryhmiä, joiden työnjälki oli ja on edelleenkin hyvää. Näiden ryhmien paremmuus näkyy piilossa olevissa asioissa, joiden ratkaisuja asennusryhmä on miettinyt ammattitaidolla ja huolellisuudella.
Pääkaupunkiseudulla on Tonterin mukaan vielä jäljellä muutamia nokkamiesryhmiä, joiden hän toivoo säilyvän ihan alan ammattiosaamisenkin vuoksi.
– Nokkamies-järjestelmää tarvitaan, ei koulussa kaikkea opi. Nyt nuoriksi asentajiksi opiskelee aikaisempaa motivoituneempia. On sääli, jos heille ei ole ohjausvaihetta jonkun asennusryhmän vanhemman ammattilaisen huomassa.
Kaikilla työmailla ei pärjää suomella
Pertti Tonterin mukaan talotekniikan työmailla on menossa suuri sosiaalinen muutos: työn tekijöillä, suunnittelijoilla ja valvojilla ei aina ole yhteistä kieltä. Kielikysymys vaikuttaa työn laatuun, mikä saa Tonterin kaipaamaan tehokkaita ja osaavia, perinteisten nokkamiesten johtamia asentajaryhmiä.
Pertti Tonteri valmistui mittaus- ja säätöteknikoksi Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta vuonna 1976.
– Haaveilin pienestä pitäen sähkoalasta enojen esimerkkien vaikutuksesta, enkä ole kovin kauaksi siitä ajautunut. Minun koulutuksellani on ollut helppo käsitellä sekä lvi- että sähköasioita, ja sähkötuntemus on lvi-puolella on ollut eduksi.
Tonteri työskenteli Honeywellilla suunnittelu- ja projektinhoitotöissä jo opiskeluaikoinaan, kun teknologia kehittyi jättiharppauksin.
– Silloin ajattelin, että pneumatiikka on automaatioprosesseissa tulevaisuuden ala. Ja viisi vuotta myöhemmin se oli historiaa, kun elektroniikkamullistus alkoi.
Honeywellilla vierähti 15 vuotta, sitten hieman vajaa kaksi vuotta Suomen Talokeskuksessa.
Vuoden 1986 lopussa Tonteri oli mukana perustamassa lvis- ja automaatiotekniikkaan erikoistunutta insinööritoimisto Kontermo Oy:tä.
Kontermossa Tonteri on suunnitellut, tehnyt energiataloudellisuuden selvityksiä, rakennuttanut ja valvonut eri kohteita. Viimeaikaisia työmaita ovat olleet mm. Nokian tutkimus- ja toimistorakennuksia pääkaupunkiseudulla, Helsingin yliopiston kampus-alue I:n kiinteistöjen saneeraus sekä Pauligin rakennuskohteet Vuosaaressa, kuten kauppakeskus Columbus ja uusi paahtimo.Nyt työn alla on mm. Helsingin yliopiston Metsätalon saneeraus sekä samalla alueella oleva Svenska social- och kommunalhögskolanin uudisrakennus, jossa Tonteri on lvia-töiden valvojana.
– Vanhoissa saneerauskohteissa on toteutusvaiheessa enemmän haastetta, mutta myös uudiskohteet, joissa suunnittelu etenee rakentamisen mukana, ovat vaativia. Niissä talotekniikkakin tehdään tavoitehintaisina projektijohtourakoina tilojen käyttötarpeiden muutoksien vuoksi.
Tonteri sanoo pitävänsä projektinjohto- eli tavoitehintaurakasta. Se sopii hänen mielestään erityisen hyvin korjausrakentamiseen ja uudisrakentamiseenkin silloin, kun loppukäyttäjä ei tiedä projektin alkuvaiheessa, mitä haluaa. Näin on tehty tosi onnistuneita urakoita.
– Oikeastaan ei ole estettä tehdä kaikkea työtä projektinjohtomallilla. Kiinteähintaisia urakoita on järkevä tehdä silloin, kun kohteen suunnittelu on voitu viedä täysin loppuun ja suunnittelu on laadullisesti hyvin onnistunut.
Kieliongelmasta laatuongelma
Teknologian ja urakointimallien muutoksen lisäksi menossa on suuri sosiaalinen muutos työmailla. Pertti Tonterin mukaan nykyään on työmaita, joilla on vaikea pärjätä suomen kielellä.
– Joskus ei ole lainkaan yhteistä kieltä asentajien kanssa. Itänaapureiden kanssa ei pärjää edes englannilla. Etelänaapurien kanssa tulee arjessa ymmärretyksi, mutta ei talotekniikan maailmassa, kun alan erikoissanasto ei ole hallussa. Urakoitsijan työnjohto puhuu suomea, mutta he eivät ole yleensä työmaalla, Tonteri kuvailee muuttunutta tilannetta.
Puhetta tarvittaisiin, vaikka suunnitelmat ovat kuvina paperilla.
– Talotekniikan suunnittelu on mitoituksen osalta täsmällistä, mutta muuten toteutuksen osalta suuntaa-antavaa, eli työmaalla täytyy pystyä soveltamaan. Ihmetyttää, miten asennushenkilöstö töistään selviää. Eikä aina selviäkään.
Tonteri sanoo, että kieliongelmien vuoksi talotekniikan rakentamisen laatu kärsii, jos mentaliteettina on, että tehdään ensin ja korjataan sitten.
– Mutta aina ei valmista voi edes purattaa, vaikka kuinka mieli tekisi.
Talotekniikkaurakoinnin laadun takeena oleviin laatusuunnitelmiin Tonteri suhtautuu epäillen.
– Urakoitsijoiden omavalvonta on toimimatonta. Talotekniikan laatusuunnitelmat ovat usein näennäisiä, kun urakoitsijat luovuttavat rakennuttajalle laatujärjestelmän, jossa vain nimet vaihtuvat kohteiden vaihtuessa.
Eikä havaittujen virheiden korjaaminenkaan ole yksinkertaista, kun korjattavien kohtien ja puutteiden listoja tehdään suomeksi suomea taitamattomille.
– Joillakin työmailla kielitaitoinen sihteeri kääntää tekstit asentajille, jos työnjohto ei ole paikalla.
Kieliongelma on Tonterin mukaan jäänyt lähinnä työmaiden sisälle, eikä siihen ole vielä tiukasti puututtu, vaikka korjauskeinot olisivat olemassa.
– Olen antanut kieliongelmasta palautetta urakoitsijoille, mutta alihankintaketju voi olla pitkä, palaute ei ehkä mene perille.
– Pitäisi saada käännettyä rakennusohjeita asentajien ymmärtämille kielille. Lisäksi työntekijöille pitäisi järjestää kielikoulutusta ja kielitesti niin, että ainakin yksi ryhmästä hallitsee suomen suullisesti ja kirjallisesti, Tonteri sanoo.
Kieliongelman korjaaminen kannattaa, sillä ulkomaista työvoimaa on täällä jatkossakin.
– Taantuma hidastaa vierastyöläisten tuloa, mutta en tiedä, miten olisi paluuta entiseen. Tosiasia on, että rajan takaa tulevat tekevät työtä huomattavasti halvemmalla, Tonteri sanoo, mutta jatkaa heti, että ulkomaisen työvoiman lopullinen hinta nähdään vuosien saatossa.
– Nyt halpuus näkyy takuuaikana kömmähdyksinä, jotka ennen olisi nähty ja vältetty jo tekovaiheessa. Valvojalle nykyinen tilanne teettää aikaisempaa enemmän työtä, siinä on selvä ero entiseen, Tonteri sanoo.
Nokkamiehet kunniaan
Ulkomaisen työvoiman joukossa on Tonterin mukaan kelpo osaajiakin.
– Itäpuolelta tulee ammattimiehiä, mutta heidän osaamisensa sektori on usein kapea; putkiasentaja on eri mies kuin hitsari.
Pertti Tonteri sanoo, että suuri ero suomalaisten ja esimerkiksi venäläisten ammattilaisten välillä on työmaakulttuurissa. Meillä ammattilaisen odotetaan soveltavan tietotaitoaan tilanteen mukaan, naapurimaassa kaikenlainen soveltaminen on vierasta, työtä tehdään vain annettujen ohjeiden mukaan.
– Kulttuuriero näkyy, mutta lähentymistä varmasti tapahtuu. Seuraava ikäpolvi toimii jo huomattavasti paremmin, Pertti Tonteri uskoo.
Tonteri sanoo ihailevansa perinteisiä suomalaisia asennusryhmiä nokkamiehineen.
– Ne olivat synergisiä ryhmiä, joiden työnjälki oli ja on edelleenkin hyvää. Näiden ryhmien paremmuus näkyy piilossa olevissa asioissa, joiden ratkaisuja asennusryhmä on miettinyt ammattitaidolla ja huolellisuudella.
Pääkaupunkiseudulla on Tonterin mukaan vielä jäljellä muutamia nokkamiesryhmiä, joiden hän toivoo säilyvän ihan alan ammattiosaamisenkin vuoksi.
– Nokkamies-järjestelmää tarvitaan, ei koulussa kaikkea opi. Nyt nuoriksi asentajiksi opiskelee aikaisempaa motivoituneempia. On sääli, jos heille ei ole ohjausvaihetta jonkun asennusryhmän vanhemman ammattilaisen huomassa.
