Matti Wetterstrandin 33 vuotta Onnisella
Tukkukauppaa ei kouluissa opeteta
Tukkukaupassa kaikkein tärkeintä on tuotteiden hyvä saatavuus, sanoo Onnisen ostotoiminnasta vastaava johtaja Matti Wetterstrand, joka on ollut alalla vuodesta 1974. Hyvä saatavuus on kansainvälistymisen, aktiivisten kuluttajien ja markkinaheilahtelujen aikana melkoinen palapeli.
Asian osaava -sarjassa haastatellut talotekniikan ammattilaiset ovat lähes poikkeuksetta tulleet alalle suunnilleen sattumalta. Matti Wetterstrand ei ole poikkeus.
– Nuorena oli kiire saada koulut päätökseen, ei minulla ollut mitään ammattihaaveita. Menin Porin kauppaopistoon, josta valmistuin merkonomiksi vuonna 1971. Sitten armeijan jälkeen Lappeenrantaan ja sattumalta töihin lvi-alan asennusliikkeeseen, jossa tutustuin Onniseen, Wetterstrand muistelee.
Onnisen palkkalistoille Wetterstrand otettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974 lvi-myyjäksi.
– Esimiesten toiveesta erikoistuin ilmastointitekniikkaan ja suoritin ilmastointitekniikan kursseja. Asiakkainani oli lvi- ja ilmastointiurakoitsijoita.
1970-luvun loppua kurjisti lama, jonka seurauksena Wetterstrand siirtyi vuonna 1978 Starckjohannille lvi-myyntiin. Sivuaskel kesti kolme vuotta, sitten miestä pyydettiin takaisin Onniselle, eikä työsuhde ole sen jälkeen katkennut.
Lvi-ala suppea ja yhteisöllinen
Matti Wetterstrand eteni ensimmäisen kerran esimiestehtäviin vuonna 1983, kun Onninen perusti Hämeenlinnaan ensimmäisen itsepalveluun perustuvan noutotukun, Pikaonnisen, ja Wetterstrand nimitettiin sen aluemyyntipäälliköksi.
– Työn ohessa suoritin markkinointitutkintoa, jonka lopputyön tein uudesta noutotukkukonseptista. Lopputyötä varten menin Onnisen pääkonttoriin Vantaalle tekemään haastatteluja vuonna 1985, ja siinä yhteydessä minulle tarjottiin Vantaalta töitä, Helsingin piirin ilmastointiosaston johtajan paikkaa. Olin aika hämmästynyt, Wetterstrand sanoo ja laskee olleensa nyt neljännesvuosisadan Vantaan Kolohongassa.
Vuodet ovat kuluneet myynnin johtotehtävissä, aluksi LV:tä ja ilmastointia, sitten 2000-luvulla vastuulle tuli myös sähköurakoitsijamyynti. Esimiestehtävissä tekniikka ja laitteet ovat jääneet taka-alalle ja työtä tehdään ihmisten kanssa.
– Olen nähnyt alaa monipuolisesti, olen saanut hyviä ystäviä ja työssä on ollut perspektiiviä ja mielekkyyttä. Voin sanoa olevani tukkukaupan osaaja. Kuten edesmennyt vuorineuvos E.J. Toivanen sanoi, tukkukauppaa ei kouluissa opeteta.
– Näin jälkeenpäin ajatellen ala on suhteellisen pieni ja siinä pitkään mukana olleet tuntevat toisensa. Tämä on hyvin henkilö- ja ihmiskeskeinen ala, ja alan yhteisöllisyys näkyy, sanoo Wetterstrand ja on iloinen, että nyt alalle on alkanut tulla nuorempia tekijöitä.
Pitkän linjan mies sai vuosi sitten uudet ja mieluisat haasteet, kun hänet nimitettiin Onnisen Suomen ostotoiminnasta vastaavaksi. Hankintavastuihin tuli uutena LVI- ja sähköpuolta paljon massiivisempien terästuotteiden hankintavastuu lähinnä konepaja-, laiva- ja prosessiteollisuuden tarpeisiin.
– Ajankäyttö on muuttunut paljon. Oma työpäiväni on pääasiassa palavereja tavarantoimittajien ja oman henkilöstön kanssa, ja matkustamistakin on aika paljon. On myös konsernin sisäisiä kansainvälisiä palavereja, sillä olen mukana konsernin hankintatiimissä.
Matti Wetterstrand korostaa, että tukkukaupassa kaikkein tärkeintä on tuotteiden hyvä saatavuus. Taantumien aikana yksinkertainen totuus monimutkaistuu.
– Kun myyntivolyymit laskevat, on varaston arvoa laskettava, mutta hyvän saatavuuden on säilyttävä. Kun on moniportainen varastointijärjestelmä, on mietittävä, miten hallita eri tuotteiden kysyntämuutokset.
– Markkinoiden vaihtelu on suuri haaste myös henkilöjohtamiselle. Nyt huonoina aikoina, kun markkinat ovat mollivoittoiset, ihmisten rooli kasvaa. Tarvitaan osaavia tekijöitä ja yhteistyökumppaneita.
Tukku ja tuotteet kansainvälistyvät
Matti Wetterstrandin mukaan Suomessa tarjolla oleva lvis-tuotteisto on uusiutunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja samalla tuotteiden elinkaari on lyhentynyt.
– Uusien tekniikoiden myötä on tullut paljon uutta. Lisäksi nykyisin pyritään tuotteissa ottamaan huomioon myös sisustuksellisuus, trendikkyys, sille on tullut oma arvonsa, hän sanoo.
Wetterstrand toteaa, että kuluttajien entistä parempi tuotetietoisuus vaikuttaa tuotevalikoimiin.
– Ihmiset saavat tietoa internetistä; tuonti on lisääntynyt valtavasti, ja se on haaste kotimaiselle teollisuudelle. Kuluttaja on aikaisempaa kriittisempi, tietoisempi ja kiinnostuneempi rakennusalasta kuin aiemmin. Nyt tutkitaan ja selvitellään, mitä kaikkea on olemassa.
– Silti suuri osa tuotteista on edelleen kotimaisia, saniteettipuolellakin varmaan lähellä 80 prosenttia. Suomalainen teollisuus on pitänyt pintansa, ja täällä vahvat ovat vahvoja Pohjoismaissa ja muuallakin Euroopassa.
– Minusta lisääntynyt kilpailu on tervetullutta, sillä tuotekehitys menee eteenpäin. Tällaisina aikoina valmistajien, tukkukauppojen ja urakoitsijoiden on keskityttävä siihen, mikä on oman liiketoiminnan ydin; yleensä taantuma pakottaa kehittämään toimintamalleja. Suomalaiset ovat aina pärjänneet tiukassa paikassa, sen tiedämme historiasta.
Jos on laitevalmistus kansainvälistynyt, niin on myös tukkukauppakenttä 90-luvun puolivälistä alkaen.
– Tukkuliikkeiden omistuspohja on muuttunut, Onninen suomalaisena perheyrityksenä on alalla poikkeus. Pääkilpailijamme lvi- ja sähkötukkukaupassa ovat nykyään ulkomaalaisomistuksessa.
– Kun tulin alalle, Onninen ja kilpailijat olivat kotimaisissa käsissä, ja suomalaisen teollisuuden tuotteet olivat pääosassa. Ulkoa tuli Suomeen lähinnä teräsputket ja yhteet.
Nyt Suomen markkinoille tarjotaan maailmalta uusia tuotteita tiiviiseen tahtiin, ja Onninenkin on lähtenyt liikkeelle omilla brändeillään, Onnline ammattilaisille ja Opal jälleenmyyjille kuluttajakauppaan.
– Olemme tuoneet nykyisten tuotemerkkien rinnalle niitä vastaavat yhtä laadukkaat tuotteet. Kyllähän se on eräällä tavalla nähty uutena kilpailuna markkinoilla, ja suhtautuminen vaihtelee, Wetterstrand myöntää.
CE-merkintä ei ole laadun tae
Lisääntynyt tuotevalikoima on pääsääntöisesti pelkästään hyvä asia kaikkien kannalta. Valinnan teko suuresta tarjonnasta vaatii pohdintaa, miten erottaa hyvän laadun?
Wetterstrand pitää ongelmana sitä, että vaikka CE-merkintä on valmistajan tae siitä, että tuote on EU:n laatuvaatimusten mukainen, pohjoismaiset olosuhteet ovat muuta Eurooppaa rankempia.
– CE-merkintä tuotteessa riittää, mutta se ei ole tae siitä, että se kestää meidän oloissamme, jossa lämpötilavaihtelu voi olla yli 60 astetta kesän ja talven välillä. Maahantuojien vastuu tässä mielessä korostuu. Me maahantuojana vastaamme maahantuomiemme tuotteiden laadusta, ja pyrimme minimoimaan ongelmat käymällä paikan päällä tutustumassa tavarantoimittajiimme, heidän tuotantoprosesseihinsa sekä työntekijöidensä työskentelyolosuhteisiin.
Tukkukauppaa ei kouluissa opeteta
Tukkukaupassa kaikkein tärkeintä on tuotteiden hyvä saatavuus, sanoo Onnisen ostotoiminnasta vastaava johtaja Matti Wetterstrand, joka on ollut alalla vuodesta 1974. Hyvä saatavuus on kansainvälistymisen, aktiivisten kuluttajien ja markkinaheilahtelujen aikana melkoinen palapeli.
Asian osaava -sarjassa haastatellut talotekniikan ammattilaiset ovat lähes poikkeuksetta tulleet alalle suunnilleen sattumalta. Matti Wetterstrand ei ole poikkeus.
– Nuorena oli kiire saada koulut päätökseen, ei minulla ollut mitään ammattihaaveita. Menin Porin kauppaopistoon, josta valmistuin merkonomiksi vuonna 1971. Sitten armeijan jälkeen Lappeenrantaan ja sattumalta töihin lvi-alan asennusliikkeeseen, jossa tutustuin Onniseen, Wetterstrand muistelee.
Onnisen palkkalistoille Wetterstrand otettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974 lvi-myyjäksi. – Esimiesten toiveesta erikoistuin ilmastointitekniikkaan ja suoritin ilmastointitekniikan kursseja. Asiakkainani oli lvi- ja ilmastointiurakoitsijoita.
1970-luvun loppua kurjisti lama, jonka seurauksena Wetterstrand siirtyi vuonna 1978 Starckjohannille lvi-myyntiin. Sivuaskel kesti kolme vuotta, sitten miestä pyydettiin takaisin Onniselle, eikä työsuhde ole sen jälkeen katkennut.
Lvi-ala suppea ja yhteisöllinen
Matti Wetterstrand eteni ensimmäisen kerran esimiestehtäviin vuonna 1983, kun Onninen perusti Hämeenlinnaan ensimmäisen itsepalveluun perustuvan noutotukun, Pikaonnisen, ja Wetterstrand nimitettiin sen aluemyyntipäälliköksi.
– Työn ohessa suoritin markkinointitutkintoa, jonka lopputyön tein uudesta noutotukkukonseptista. Lopputyötä varten menin Onnisen pääkonttoriin Vantaalle tekemään haastatteluja vuonna 1985, ja siinä yhteydessä minulle tarjottiin Vantaalta töitä, Helsingin piirin ilmastointiosaston johtajan paikkaa. Olin aika hämmästynyt, Wetterstrand sanoo ja laskee olleensa nyt neljännesvuosisadan Vantaan Kolohongassa.
Vuodet ovat kuluneet myynnin johtotehtävissä, aluksi LV:tä ja ilmastointia, sitten 2000-luvulla vastuulle tuli myös sähköurakoitsijamyynti. Esimiestehtävissä tekniikka ja laitteet ovat jääneet taka-alalle ja työtä tehdään ihmisten kanssa.
– Olen nähnyt alaa monipuolisesti, olen saanut hyviä ystäviä ja työssä on ollut perspektiiviä ja mielekkyyttä. Voin sanoa olevani tukkukaupan osaaja. Kuten edesmennyt vuorineuvos E.J. Toivanen sanoi, tukkukauppaa ei kouluissa opeteta.
– Näin jälkeenpäin ajatellen ala on suhteellisen pieni ja siinä pitkään mukana olleet tuntevat toisensa. Tämä on hyvin henkilö- ja ihmiskeskeinen ala, ja alan yhteisöllisyys näkyy, sanoo Wetterstrand ja on iloinen, että nyt alalle on alkanut tulla nuorempia tekijöitä.
Pitkän linjan mies sai vuosi sitten uudet ja mieluisat haasteet, kun hänet nimitettiin Onnisen Suomen ostotoiminnasta vastaavaksi. Hankintavastuihin tuli uutena LVI- ja sähköpuolta paljon massiivisempien terästuotteiden hankintavastuu lähinnä konepaja-, laiva- ja prosessiteollisuuden tarpeisiin.
– Ajankäyttö on muuttunut paljon. Oma työpäiväni on pääasiassa palavereja tavarantoimittajien ja oman henkilöstön kanssa, ja matkustamistakin on aika paljon. On myös konsernin sisäisiä kansainvälisiä palavereja, sillä olen mukana konsernin hankintatiimissä.
Matti Wetterstrand korostaa, että tukkukaupassa kaikkein tärkeintä on tuotteiden hyvä saatavuus. Taantumien aikana yksinkertainen totuus monimutkaistuu.
– Kun myyntivolyymit laskevat, on varaston arvoa laskettava, mutta hyvän saatavuuden on säilyttävä. Kun on moniportainen varastointijärjestelmä, on mietittävä, miten hallita eri tuotteiden kysyntämuutokset.
– Markkinoiden vaihtelu on suuri haaste myös henkilöjohtamiselle. Nyt huonoina aikoina, kun markkinat ovat mollivoittoiset, ihmisten rooli kasvaa. Tarvitaan osaavia tekijöitä ja yhteistyökumppaneita.
Tukku ja tuotteet kansainvälistyvät
Matti Wetterstrandin mukaan Suomessa tarjolla oleva lvis-tuotteisto on uusiutunut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja samalla tuotteiden elinkaari on lyhentynyt.
– Uusien tekniikoiden myötä on tullut paljon uutta. Lisäksi nykyisin pyritään tuotteissa ottamaan huomioon myös sisustuksellisuus, trendikkyys, sille on tullut oma arvonsa, hän sanoo.
Wetterstrand toteaa, että kuluttajien entistä parempi tuotetietoisuus vaikuttaa tuotevalikoimiin.
– Ihmiset saavat tietoa internetistä; tuonti on lisääntynyt valtavasti, ja se on haaste kotimaiselle teollisuudelle. Kuluttaja on aikaisempaa kriittisempi, tietoisempi ja kiinnostuneempi rakennusalasta kuin aiemmin. Nyt tutkitaan ja selvitellään, mitä kaikkea on olemassa.
– Silti suuri osa tuotteista on edelleen kotimaisia, saniteettipuolellakin varmaan lähellä 80 prosenttia. Suomalainen teollisuus on pitänyt pintansa, ja täällä vahvat ovat vahvoja Pohjoismaissa ja muuallakin Euroopassa.
– Minusta lisääntynyt kilpailu on tervetullutta, sillä tuotekehitys menee eteenpäin. Tällaisina aikoina valmistajien, tukkukauppojen ja urakoitsijoiden on keskityttävä siihen, mikä on oman liiketoiminnan ydin; yleensä taantuma pakottaa kehittämään toimintamalleja. Suomalaiset ovat aina pärjänneet tiukassa paikassa, sen tiedämme historiasta.
Jos on laitevalmistus kansainvälistynyt, niin on myös tukkukauppakenttä 90-luvun puolivälistä alkaen.
– Tukkuliikkeiden omistuspohja on muuttunut, Onninen suomalaisena perheyrityksenä on alalla poikkeus. Pääkilpailijamme lvi- ja sähkötukkukaupassa ovat nykyään ulkomaalaisomistuksessa.
– Kun tulin alalle, Onninen ja kilpailijat olivat kotimaisissa käsissä, ja suomalaisen teollisuuden tuotteet olivat pääosassa. Ulkoa tuli Suomeen lähinnä teräsputket ja yhteet.
Nyt Suomen markkinoille tarjotaan maailmalta uusia tuotteita tiiviiseen tahtiin, ja Onninenkin on lähtenyt liikkeelle omilla brändeillään, Onnline ammattilaisille ja Opal jälleenmyyjille kuluttajakauppaan.
– Olemme tuoneet nykyisten tuotemerkkien rinnalle niitä vastaavat yhtä laadukkaat tuotteet. Kyllähän se on eräällä tavalla nähty uutena kilpailuna markkinoilla, ja suhtautuminen vaihtelee, Wetterstrand myöntää.
CE-merkintä ei ole laadun tae
Lisääntynyt tuotevalikoima on pääsääntöisesti pelkästään hyvä asia kaikkien kannalta. Valinnan teko suuresta tarjonnasta vaatii pohdintaa, miten erottaa hyvän laadun?
Wetterstrand pitää ongelmana sitä, että vaikka CE-merkintä on valmistajan tae siitä, että tuote on EU:n laatuvaatimusten mukainen, pohjoismaiset olosuhteet ovat muuta Eurooppaa rankempia.
– CE-merkintä tuotteessa riittää, mutta se ei ole tae siitä, että se kestää meidän oloissamme, jossa lämpötilavaihtelu voi olla yli 60 astetta kesän ja talven välillä. Maahantuojien vastuu tässä mielessä korostuu. Me maahantuojana vastaamme maahantuomiemme tuotteiden laadusta, ja pyrimme minimoimaan ongelmat käymällä paikan päällä tutustumassa tavarantoimittajiimme, heidän tuotantoprosesseihinsa sekä työntekijöidensä työskentelyolosuhteisiin.
